Puhelinterapeutit_logo_2020-01

Apua saa aina

Miksi ahdistaa koko ajan?

Minulla on koko ajan paha olla. En saa henkeä. Vatsaani puristaa. Hikoilen. Tunnen sykkeeni kaikkialla kehossani. Rintani ja vatsani tuntuu samaan aikaan ontolta ja siltä että sisälläni kiristyy solmu.

Jokainen meistä tuntee välillä ahdistusta. Se voi olla hyödyllinen tunne, joka pitää meidät toimintakykyisenä. Pitkittyessä se alkaa haitata jokapäiväistä elämää. Tällöin se muuttuu häiriöksi, joka voidaan diagnosoida myös lääketieteellisesti.

Kun ahdistaa niin, että pelkää maailman romahtavan

Yleensä ahdistukselle on jokin syy. Sitä voi aiheuttaa esimerkiksi pitkään jatkunut stressi, tai se että elämässä tapahtuu liikaa asioita yhdellä kertaa. Nämä asiat voivat olla myös positiivisia, kuten uusi parisuhde, työpaikka tai muutto uuteen asuntoon.

Ahdistuksen taustalla on primitiivinen pelon tunne. Pelko kertoo vaarasta, vaikka todellisuudessa jossa elämme harvoin on välitöntä hengenvaaraa. Toki olet saattanut olla läheltä piti -tilanteessa. Oletko esimerkiksi joskus lähes joutunut auton alle? Muistako, kuinka tärisit vielä pitkään tapahtuman jälkeen? Kehosi teki silloin kovasti töitä selviytyäkseen tilanteesta.

Meillä ihmisillä on hyvin yksilöllinen tunne-elämä. Joidenkin sisäinen maailma on niin tasapainoinen, että sen horjuttamiseen tarvitaan suuri vastoinkäyminen. Tällaisten ihmisten voi olla hankalaa ymmärtää sitä, jos joku toinen tuntee vatsassaan kiristyvän solmun jopa ilman mitään konkreettista syytä.

Ahdistuneisuuteen taipuvainen mieli sortuu usein katastrofiajatteluun, joka ei varsinaisesti helpota ahdistuksen tunnetta. Katastrofiajattelu on sitä, että mieli maalailee uhkakuvia, joille ei todellisessa maailmassa ole mitään perusteita. Mitä jos läheiseni kuolee, mitä jos minut irtisanotaan työstäni, mitä jos tuo toinen jättää minut, mitä jos sillä on joku toinen, mitä jos, mitä jos?

Ahdistus on samanlainen monipäinen hirviö kuin yksinäisyys. Se ottaa monia muotoja. Neuroottinen ihminen tarkastaa monet kerrat, että hella on pois päältä ennen kotoa poistumista. Tämä ei tietenkään ole vaarallista, mutta alkaa haitata elämää siinä vaiheessa kun on jatkuvasti palattava takaisin tarkistamaan hella. Tietynlainen ahdistus pitää meidät siis toimintakykyisenä, toisenlainen estää meitä elämästä normaalia elämää.

Älä pelkää kehoasi, se vain tekee työtään

Eräs nuori nainen kärsi uniongelmista. Hän tunsi nukkumaan mennessä sykkeensä joka puolella kehossaan. Hän kuvaili sitä niin, että hän tunsi kristallinkirkkaasti jopa reisissään virtaavan verenkierron. Tunne oli niin voimakas, että nukahtaminen oli lähes mahdotonta.

Nainen puhui ongelmastaan terapiassa. Terapeutti totesi lempeästi, että kehossamme tapahtuu koko ajan paljon asioita, joista emme ole tietoisia. Naisen ahdistuneisuus meni siihen pisteeseen, että niinkin normaali asia kuin sydämen syke tuntui hälyttävältä, vaikka sitä se sydän tekee, eli sykkii.

Tämän tiedostaminen auttoi. Seuraavana iltana nainen tunnisti jälleen sydämensä sykkeen, mutta panikoimisen sijaan yritti hän vain ajatella: ”Ahaa, siellä se keho nyt tekee sitä mitä kehon nyt odottaakin tekevän”.

Vaikka ahdistuksen tunne tuntuu todella ikävältä, niin totuus on, että se on vain tunne. Ahdistukseen ei voi kuolla.

Mikä sitten auttaa ahdistukseen? Voit yrittää herätellä sisäisen tarkkailijasi. Sen sijaan, että ajattelet ”mitä jos se jättää minut?” voit yrittää ajatella ”kiinnostavaa, pelkään että se jättää minut, mistäköhän tämä ajatus tuli mieleeni, mitä tähän ajatukseen liittyy?”.

Voit pikkuhiljaa alkaa kyseenalaistamaan ajatuksiasi. Onko tämä mitä ajattelen totta, vai onko se vain minun pääni sisällä?

Ole itsellesi lempeä, älä rankaise itseäsi ahdistuneisuudestasi. Ja jos suinkin jaksat, tee jotain sellaista mistä on ainakin joskus tullut sinulle hyvä olo. Mutta älä suorita, mene askel kerrallaan.

LUE SEURAAVAKSI